Sven osti palkankorotusrahoillaan rakkaalle tyttärelleen oman tietokoneen, että tämä pääsisi harjoittelemaan kirjoitustaitojaan. Svea halusi mielummin tietokoneen avulla saada uusia uusia kavereita ja ehkä löytää miehenkin siinä samalla.

 

Myös kokkaustaidot alkoivat parantua. Kohta ruotsalaiset pannakakat onnistuisivat!

 

Eräänä iltana Svea päätti lähteä pitämään hauskaa ja tuulettumaan. Kello oli jo kaksi yöllä, mutta Svea ei huomannut ajankulua. Hänellä oli hauskaa. 

 

Poliisi saapui keskuspuistoon.
"Neiti, kotiintulo aikasi on mennyt aikoja sitten. Minä vien nyt sinut kotiin. Millaiset vanhemmatkin sinulla oikein on kun päästävät sinut tähän aikaan pihalle", Poliisi torui. Ihan kaunis poliisi kyllä, perijäainesta. 

 

Sven oli hyvin vihainen tyttärelleen.
"Minä ostan sinulle tietokoneen ja kunnostan huonettasi, ja sinä teet tälläisiä temppuja! Tälläinen peli ei vetele!", Sven huusi Svealle. 

 

Siitä illasta lähtien Sven alkoi tarkkailemaan erityisen tarkasti tytärtään. Hän ei lähtenyt töihin ennen kuin oli nähnyt että tämä oli noussut koulubussiin. Mitä hänen isovanhempansa sanoisivat jos tietäisivät että kunnioitetussa suvussa oli kapinointia.

 

Töissä meni kuitenkin Svenillä hyvin. Hän kohotti kuntoaan ja hankki uusia tuttavuuksia, joiden avulla hän sai kuin saikin palkankorotuksen.

 

Illalla Sven kasvoi vanhukseksi. Hän tyytyi syömään valmiskakkua, ja oli onneissaan että kohta koittaisi eläkeaika. Silloin hän pääsisi opettelemaan lisää reseptejä ja ehkä kasvattamaan oma puutarhan.

 

Call of Duty oli Svenin lempipeli. Hän pelasi sitä aina iltaisin kun Svea oli mennyt nukkumaan. Peli suoraan sanottuna koukutti Svenin tietokoneeseen. 

 

Läksyjen teko oli Svean mielestä aika pyllystä. Ei mitään englantia tarvitse oppia. Kunhan ruotsin kielen osaa niin pärjää maailmassa. Svenin ruotsalaisuuden hehkuttaminen oli uponnut jo jonkin verran Sveankin päähän. 

 

"Jos kuntoilen paljon niin en saa sydän- tai verisuonitauteja", Sven ajatteli. Pyöräily oli Svenin yksi lempi ajanviettotavoista. Uusi pyörä voisi olla paikallaan ensi palkalla.

 

Svean ja Svenin ajatukset olivat kieltämättä eri maailmasta. Svea ajatteli hiuksiaan ja vaatteitaan, kun taas Sven rakasti kokkaamista. Onneksi kaupungin mummot auttoivat Sveniä pysymään sosiaalisena.

 

Svenin kävi tuuri työelämässä! Hän eteni armeija-alalla, mutta sai työtarjouksen lihansyöjäkasvien tutkijana, josta hän vielä saisi parempaa palkkaa. Ei ihme että vähän hymyilyttää.

 

Ensirakkaus kirpaisee, sen oppi Svea. Hän oli kuollakseen rakastunut luokkalaiseensa Jeremiaaseen, mutta poika ei osoittanut lämpenemisen merkkejä. Vihdoinkin kun Svea tunnusti pojalle tunteensa, niin poika vain nauroi hänelle päin naamaa.
"Minähän en ala seukkaa svedupellejen kaa", poika nauroi päin Svean naamaa. 

 

Svenin innostus tietokoneeseen ärsytti Sveaa. Hän ei päässyt enää ikinä koneelle, ja kun pääsi niin Sven oli pistänyt salasanat chattiin. Eihän koneella voinut enää tehdä mitään. Kannettava tietokone oli Svean unelma. 

 

Aamulla herääminen oli vain päivä päivältä vaikeampaa Svealle. Hän joutui aina juoksemaan bussiin, ja sitten oli hikiotsalla. Onneksi hänestä kohta kasvaisi nuori aikuinen, eikä tarvitsisi käydä koulua. 

 

Lihansyöjäkasvinkasvattaja-uran takia Sven pääsi toteuttamaan unelmansa. Hän päätti perustaa ikioman puutarhan. Omenapuu oli puutarhan ensimmäinen asukki. 

 

Sinä kesäisenä iltana Svea tapasi erikoisen miehen. Näkymättön miehen nimeltä Sami. Svea ihastui tähän aikuiseen mieheen, mutta mietti mitä isänsä sanoisi tästä erikoisesta miehestä. 

 

"Osaathan sinä kalastaa! Sukulaiseni (isäni) arvostaa sitä taitoa", Svea kysyi mieheltä.
"Kyllä sitä mutuja tulee usein kalasteltua", Sami vastasi. 

 

Suihku veteli viimeisiään, ja itse ruotsalainen tekniikkanero Sven ei saanut sitä korjattua. He joutuivat kutsumaan korjaajan, ja se oli Svenille suuri nöyryytys. Kuitenkin tämä korjaaja sopisi vielä joku päivä hyvin Larssonin sukuun. 

 

Svea jatkoi näkymättön miehen tapaamista, tietenkin isältään salaa. Hän oli korviaan myöten ihastunut tähän mieheen, ja toivoi kovasti että tällä miehellä olisi myös tunteita häntä kohtaan. 

Viimeisenä teiniyönään, Svea kutsui näkymättömän miehen luokseen, ja oikein rutisti tätä. "Minä välitän sinusta kovasti", Svea kuiskasi hänen korvaansa. Mies vain hymyili, iski silmäänsä ja käveli yön pimeyteen. 

Miten käy tämän rakkaustarinan? Ja millaiseksi aikuiseksi Svea kasvaa? Lue seuraava osa.
Kommenttia saa laittaa :--)