Autumn suostui kuin suostuikin Svenin luo yömyssylle. Sveniä vähän hävetti kun hänellä ei ollut tarjota naiselle kunnon ruokaa. Hänen kotinsa ei muutenkaan ollut ehkä mikään se hienoin.
 

Vaikka koti ei ollut kummoinen niin Autumn lankesi Sveniin. Hän otti Svenistä kiinni ja kuiskasi tämän korvaan "Minä olen valmis rakastumaan sinuun". Svenin kasvoille levisi hymy, joka pysyi hänen kasvoillaan koko illan ja yönkin. Tämä olisi se oikea.

 

Yön he vietti kiltisti yhdessä. Ei mitään tuhmuuksia, vaikka niistä Sven olikin unelmoinnut jo pitkään. Hänestä oli vain ihanaa että hänellä oli oma rakas. 

 

Samana päivänä kun Sven tuli töistä kotiin hän soitti Autumnille. Töissä hänellä oli kokoajan ollut hirveä ikävä rakastaan, ja hän oli miettinyt mitä hän tekee ja ikävöikö hänkin Sveniä. Nyt olisi se aika kun Sven kysyisi naiselta suuren kysymyksen. 
 
 

"Haluaisitko sinä Autumn muuttaa asumaan minun kanssani yhteen tähän vaatimattomaan ruotsalaiseen taloon?" Sven kysyi. Nainen oli hetken hiljaa, mutta nyökkäsi ja he suutelivat. Sven oli hyvin onneisaan, koska nyt hänen ruotsalainen linnansa saisi kodin hengettären! 

 

Autumnin suureksi unelmaksi paljastui että hänestä tulisi kuuluisa journalisti!  Toinen hänen ajatuksensa oli että Svenin ruotsalaiselle poikamiesboxille olisi tehtävä jotain. Sisustus oli järkyttävä, ja se että vessassa ei voisi käydä ilman että postinjakaja katselee vieressä. 

 

Autumn ryhtyi tuumasta toimeen. Hän muokkasi tonttia, vaihtoi itselleen sopivammat vaatteet ja kävi jopa sukulaistytöllään hiustenleikkuussa! Hänestä kuoriutui kaunis pizzalähetti. 

 

Ainoa suru mikä painoin Autumnin mieltä oli että hän ei ollut vielä saanut töitä unelmiensa uralla. Hän siivosi, tiskasi, maksoin Svenin RAHOILLA laskut ja luki lehteä päivät pitkät. Masennus oli lähellä. 

 

"Sven kulta, minä sain vihdoinkin töitä! Nyt pystyn maksamaan osani laskuista ja ruuasta!", Autumn kertoi hyvin onneissaan, mutta Sven ei kuullut sanaakaan. Hän oli perinyt isänsä huonon kuulon, eikä kuullut mitään. Hän keskittyi jäätelöön nimeltä Kalles sjams. 

 

Pizzatytön oli saatava liikuntaa, joten Sven osti naiselleen pyörän. Pyörä oli aivan mainio, siinä oli 4 vaihdetta, joista vaihteet 1-3 eivät toimineet, joten pyöräily otti paljon voimille. Ja kiloja tippui. 

 

Eräänä päivänä Sven ja Autumn päättivät lähteä lounaalle paikalliseen ravintolaan. Heille tuli hyvin hiljainen hetki, ja he miettivät. Puuttuiko heidän elämästään kenties jotain? Työ ei täyttänyt elämää tarpeeksi, ja suhteen ensihuumasta oli jo päästy. Heidän elämäänsä varjosti siis tyhjä aukko. 

 

Joten he päättivät täyttää sen aukon. Vauva. Se olisi ratkaisu. 

 

Samana talossa vieraili ilkeä murtovaras. Tosin Svenin mielestä seksikäs sellainen, joka sopisi hienosti hänen ruotsalaisiin sukujuuriinsa, kunhan sukulaisille ei kerrottaisi naikkosen ammatista. Sehän häpäisisi Larssonin hienon nimen. 

 

Sven päätti opettaa naiselleen ruotsalaisen harrastuksen, ja hänen lempiviihteensä. Kalastuksen. Sven sai 11 kalaa, kun taas Autumn tyytyi saappaaseen. Ehkä vielä joku päivä tämä ruotsalainen harrastus iskustuisi myös Autumnin päähän. 
 

 

Vihdoinkin Sven päätti aikuistua! Hänestä kasvoi aikuinen, ja hän tunsi itsensä yhtä komeaksi kuin nuorenakin. Autumn hurrasi miehelle taustalla ja odotti itse omia synttäreitään. 

 

Hän huomasi myös odottavansa jotain muuta, nimittäin heidän ensimmäistä yhteitä lastaan. Ruotsalainen sukupuu saisi jatkoa, eikä Larssonin nimi kuolisi vielä hetkeen! Autumn oli hyvin innoissaan. 

 

"Sinä et saa enää katsoa televisiota näin myöhää! Minä olen nyt raskaana, ja ansaitsen hyvän yön uneni", Autumn kertoi Svenille. Sven yritti peitellä ärtymystään, mutta rakkaansa takia hän oli valmis luopumaan jalkapallon MM-kisoista. 

 

Seuraavan päivän Autumn vai taputteli masuaan, ja mietti miten iso hänestä kasvaisikaan. Mutta samalla hän odotti innolla pikku nyyttiä saapuvaksi. Hänestä tulisi maailman paras äiti.

 

Kunto oli kuitenki pidettävä yllä, raskaana tai ei. Jos Autumn halusi hyväksi journalistiksi, hänellä oli oltava hyvä kunto että hän jaksaisi juosta uutisjuttujen perässä. 

 

Sven oli myös hyvin innoissaan naisensa raskaudesta. Hän oli päättänyt että opettaisi lapselleen ruotsalaiset tavat, sekä ruotsin kielen. Myös nimen hän oii jo ehtinyt miettiä valmiiksi. Autumnilta ei kysyttäisi mielipidettä nimiasiassa, eihän hän tiedä ruotsalaisia nimiä. 

 

Auringonlaskun koittaessa Sven ja Autumn päättivät viettää viimeisiä hetkiä kahdestaan. He kopittelivat ja pitivät hauskaa. Autumn hyppi oikein kunnolla, kunnes tunsi että kaikki ei ole hyvin. Hän oli pyörtyä kivusta ja juoksi nopeasti sisälle. 

 

Vauva teki tuloaan maailmaan. Autumn huusi ja huusi apua, mutta Sven seisoi taustalla eikä tiennyt miten auttaa vaimoaan. No, hän pyörtyi. Autumn itki ja rukoili Jumalalta, että antaisi lapsen elää, jos hän ei itse selviäisi tästä koettelemuksesta. 
 

 

Maailmaan syntyi kaunis tyttö. Vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen. Autumn tunsi tajuntansa heikkenevän. Hän katsoi lastaan, suuteli tätä otsalle ja laski lattialle. 

 

Tyttö jäi lattialle. Sven makasi pyörtyneenä lattialle, ja Autumn. Hän jäi elottomana makaamaan sänkyyn. 


Mitä Autumnille käy? Ja miten käy vastasyntyneen, ja minkä ruotsalaisen nimen hän saa?