Vihdoinkin Svea kasvoi nuoreksi aikuikseksi! Hänen elämäntavoitteensa on kerätä merenalainen maailma, joka sisältää 13 erilaista kalalajia. 

 

Kasvun myötä Svea päätti yrittää onneaan Samin kanssa. Hän soitti miehelle ja pyysi tätä kylään. 
"Muuttaisitko luokseni asumaan?", Svea kysyi, ja hänen onnekseen Sami suostui. 

 

Pari koki lämpimän ensisuudelman. Svean mahassa kihelmöi ja hän tunsi rakastuneensa. 

 

"Isä, Sami muuttaa nyt meille", Svea kertoi isälleen, ja pelkäsi kovasti miten hänen isänsä reagoisi.
"MITÄ, SINÄHÄN OLET VASTA 19 VUOTIAS, JA MIES MUUTTAA TÄNNE. Svea, olen hyvin pettynyt arviointikykyihisi", Sven tokaisi. Tämä vahingoitti hyvin pahasti heidän isä-tytär suhdetta. 

 

Koska suhde vaikutti vakaalta, Sami päätti pyytää naista tyttöystäväkseen. 
"Oi Sami", Svea vastasi. Ja rutisti miestä todella kovaa. Se oli rakkautta. 

 

Svea lainasi isältään salaa rahaa, ja hän ja Sami rakennuttivat heille ikioman makuuhuoneen, jossa he pääsivät toteuttamaan intohimojaan. Ovi oli tietenkin lukollinen, ettei Sven pääsisi yllättämään heitä. 

 

Samin elämäntavoite on osata soittaa kaikki kitarakappaleet, mitä musiikkikirjasta löytyy. Svea kannusti innolla miestään, ja oli kateellinen hänen elämäntavoitteelleen. 

"Mikä mies sä oikein oot ku et osaa kokata?" Sven kysyi Samilta, ja jatkoi: " Minun tyttäreni miehen on osattava kokata"

 

Päästäkseen appiukon ja samalla ruotsalaisuvun suosioon, Sami päätti mennä nettiin ja etsiä sieltä helppoja reseptejä, joilla hän voisi vakuuttaa Svenin kokkitaidoistaan. Ikävä kyllä tietokone hajosi, ja Samista ei sitten kehittynytkään huippukokkia. 

 

Kofeiinin voimalla Sami aloitti työt bisnesmiehenä. 

 

Myös Svea hankki osa-aika töitä naapuruston kaupasta. Hän meni myymään pyydystämiään kaloja sinne, kun kauppias tarjosi hänelle myös töitä. Nyt tulisi talouteen hyvin rahaa. 

Siivoton kuin siivoton, Sami nuoli salaa talon lautasia jotta saisi täytettyä vatsansa. Kokkaamisesta oli tullut Samille kammo, sillä  hän pelkäsi että nolaisi itsensä. 

 

Yhtenä iltana Sami vei Svean rannalle. Oli kaunis päivä, ja aurinko oli juuri korkeimmillaan kun Sami polvistui ja kaivoi taskustaan sormusrasian. 
"Svea, tuletko vaimokseni?" Sami kysyi.
"Tottakai rakkaani!", Svea vastasi ja suuteli miestä. 

 

Svea halusi viettää häät samaan syssyyn, sillä hän pelkäsi miten hänen isänsä suhtautuisi häihin ja Larssonin suvun uuteen tulokkaaseen. 

 

Onneksi Sven oli hyvin onneissaan tyttärensä ja Samin avioliitosta. Silti sulhanen olisi voinut olla toinen, mutta Svenille tärkeintä oli kuitenkin että Svea on onnellinen. 

 

Sami päätti alkaa ihan urakalla parantaa suhdettaan appiukkoonsa. He lähtivät yhdessä kuntoilemaan ja kopittelemaan. Kopittelu oli Svenille tuttu harrastus, ja niinpä hän rökittikin Samin mennen tullen.  Mutta heillä oli silti hauskaa yhdessä. 

 

Sveaa vaivasi pahoinvointi. Mistäköhän johtuu?

 

Sven sen kuin eteni urallaan viimeisinä elinpäivinä. Hänen tuntipalkkansa oli lähemmän 600 simeolenia tunnissa!

 

Kuten Svea epäilikin, hän oli vihdoinkin raskaana. Larssonin suku saisi siis jatkoa. Svea päätti ikuistaa onnensa tauluun, jonka hän laittaisi makuuhuoneen seinään, joka muistuttaisi häntä kaikesta hyvästä elämässään. 

 

Maha kasvoi ja kasvoi, ja pikkuiselle oli pakko rakentaa oma huone. Svea sisusti huoneen alusta loppuun asti, ja Sami kantoi tavarat sisään ja auttoi vaimoaan. 

 

H-hetki koitti kun Svean synnytys alkoi brunssin aikana. Hän soitti taksin ja se vei hänet sairaalaan synnyttämään. 

 

Työpäivän loputtua Sami juoksi sairaalaan kannustamaan ja tukemaan vaimoaan. Myös naapurit olivat tuleet seuraamaan Svean synnytystä, ja tietenkin ottamaan selvää kumpi putkahtaisi maailmaan, tyttö vai poika Larsson?

 

Maailmaan syntyi kaunis pikku tyttö, Ada Larsson. Svea päätti kunnioittaa ruotsalaista sukuaan, ja antoi tyttärelleen tämän tyypillisen ruotsalaisen nimen. Adan luonnepiirteiksi tulivat sohvaperuna ja herkkäuninen. 

 

Myös Sami perheihmisenä oli hyvin innoissaan tyttärestään. 
"Voi kultamussukka", Sami lässytti tyttärelleen. 

 

"Ihanaa lapsenlapsi! Adalle tulen opettamaan ne ruotsalaiset perinteet mitä en ehtinyt opettaa Svealle", Sven totesi.
"PERHANA, sinä et opeta minun tyttärelleni mitään. Svea saa päättää mitä perinteitä jatkaa, mutta sinä et!", Sami raivosi. Tästä syntyi kunnon riita appiukon ja Samin välille.  Kunnon kollitappelu. 

 

Kun Sami ruokki Adaa, hän haaveili suuresta perheestä, vaikka vanhuus olikin jo lyhyen ajan päässä. 

 

Svea haaveili siitä että hänen tyttärensä oppi ruotsalaiset ruuat. He katsoivat kolmestaan ruotsalaista kokkiohjelmaa "När ska vi kokka". Ehkä Adan päähän upposikin pari reseptiä. 

 

Sven ei enää ehtinyt ja jaksanut hoitaa puutarhaansa. Eihän hänen selkänsä kestäisi sitä kyykistelyä, joten Svea päätti ottaa hoidettavakseen puutarhan. Hän kasvatti paljon tomaatteja ja omenoita.

 

Kukaan ei elä ikuisesti, sen sai Svenkin huomata sillä viikatemies tuli ja haki hänet mukaansa. Svenin kuolema oli koko perheelle suuri järkytys, ja se teki heidät surullisiksi. 

Seuraavana päivänä sekä Sami että Svea istuivat hiljaa, eivätkä puhuneet toisilleen mitään. Sven oli kummallekin ollut tavalla tai toisella tärkeä ihminen. 

 

Illalla elämä sai kuitenkin jatkua, sillä Svea kasvoi aikuikseksi! Hän tunsi olonsa hyvin kypsäksi ja määrätietoiseksi. 

 

Myös Ada kasvoi.  Hän on aikalailla vanhempiensa geenien yhdistelmä. Ihon väri ja hiukset tietenkin isältään, mutta kasvoissa näkyy Svea. 

 

Oli tärkeää että Ada kokisi onnellisen lapsuuden, ja siitä Sami päätti pitää huolen. Hän opetti Adan puhumaan, soittamaan ksylifoonia ja kävelemäänkin. Siinä vasta tunnollinen isäukko.

Kunhan vain tunnollisuutta riittäisi jatkossakin, sillä Svea oli jälleen kerran raskaana! Uutinen oli oikea ilon uutinen koko perheelle. 

Ensiosassa nähdään lisää Adan kasvua, ja myös miten perhe tulee pärjäämään rahallisesti ilman Svenin tukea! Lue seuraava osa, ja kommentti saa pistää (: