Legacyni aloittaja on Sven Larsson. Hän on ruotsalaisuuden perikuva. Svenin sukujuuret kantautuvat Ruotsiin, ja hän on päättänyt että kaikki hänen lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat kantamaan ruotsalaista sukunimeään ja ruotsalaisia perinteitä. Hänen tavoitteensa on oppia kaikki kokkikirjan reseptit, huh huh.  

 

 

Ikävä kyllä ruotsalaiseen poikamiesboxiin Svenillä ei ollut  rahaa panostaa, hän oli hyvin nyreissään siitä. Mutta ehkä vielä joku päivä hänen talonsa näyttäisi Tukholman eliittitalolta! 

 

Sven mietti; " Mitäköhän sitä tekisi. Töitä ei ole, vatsa alkaa kohta pömpöttää ja tätä luukkua ei viitsi hirveen pitkään katsella". 

  

Mikä olisi parempi paikka kohentaa kuntoja ja tsiikailla tsirpukoita kuin naapuruston kuumin uima-allas! Ruotsalaisena rantaleijonana Sven tiesi että naiset eivät voisi millään vastustaa hänen 6-packia ja vaaleita rintakarvoja. Grr.

 

Ruotsalaiseen sukupuuhun sopivia naisia ei löytynyt uima-altaalta, mutta Sven tapasi armeijan miehen, joka kertoi että armeija on mahtava työpaikka, ja naiset. Naiset RAKASTAVAT armeijan komeita miehiä. 

 

Niinpä Sven liittyi armeijaan. Armeijan kurkkusalaattipuku korosti Svenin upeita piirteitä. Kyllä nyt olisi naisia tiedossa. 

  

Ruokaan Svenillä ei ollut varaa panostaa, hän joutui tyytymään hilloon ja leipään.  Svenin upea yöasu on ruotsalaista designeä, hänen äitinsä osti ne pojalleen tupaantulijaislahjaksi. Yötossupupujussit lämmittivät sekä Svenin jalkoja, että hänen mieltään. 

 

Sven oli saanut palkan, ja hän päätti tilata pizzaa. Pizza ehkä toisi hänellä ylimääräisiä kiloja, mutta parempi sekin kuin hillo ja leipä. 

 

Pizzan toimitti maailman kaunein pizzalähetti. Sven huokaisi ja ajatteli;" Jos tuo nainen lämpenee minuun, niin teen hänestä upean vaimon ja äidin" Lisäksi pizzalähetin geenit voisivat hyvinkin sopia ruotsalaiseen sukupuuhun. 

 

He tulivat juttuunkin mainiosti. Nainen ei osannut kokata, joten Sven pääsisi ehkä vielä näyttämään hänelle ruotsalaiset perinneruuat, ja nainen rakastuisi niihin ja samalla häneen. 

 

Sven ja tämä nainen, Autumn, juttelivat aina aamuun asti, kunnes Svenin piti lähteä töihin. Autumn oli nainen, joka sai ajan juoksemaan. 

 

Sven oli hyvin intohimoinen ruotsalainen. Yöllä, kun hän tuli töistä, hän näkisi rivoja unia hänestä ja Autumnista. Unessa oli piiska, käsiraudat ja Autumnilla oli jaloissaan 10 senttimetrin korkuiset korkokengät. 

  

Aina kun hän pizzaa söi, toi se mieleen lämpimän naisen. Nainen, joka ei osaa kokata, mutta varmasti osaa helliä. Jos mies kohtelee pizzapalaa noin hyvin, niin hänestä tulisi vielä hyvä mies ja isä. 

 

Aika kului hitaasti ilman Autumnia. Edes kalastus ei saanut Svenin ajatuksia pois hänestä. Kalastus oli Svenille tärkeä ruotsalainen perinne. Sen oli hänelle opettanut hänen oma isoisänsä Gustaa Tråv Larsson. 

 

Sven huomasi että naapuruston muut naiset katselivat häneen peräänsä. Kirjaimellisesti. Miesrukka alkoi ahdistua siitä, ja totesi että hänen tarvitsee saada nainen kotiinsa, niin hänen peräänsä ei enää kyyläisi koko naapurusto.

  

"Autumn hei, Sven tässä. Tulisitko käymään? Haluaisin nähdä sinut pitkästä aikaan, ja tutustua sinuun paremmin", Sven soitti. Hän halusi varmistua että Autumn olisi hänen elämänsä ykkösnainen. Ja että Autumn tuntisi samalla lailla hänestä. 

 

Kun Autumn saapui Svenin luo, he kävelivät toistensa luo, pysähtyivät, sulkivat silmänsä ja huokaisivat. Se oli ensirakkauden huokaisu. Sven oli siitä hetkestä lähtien sataprosenttisesti varma että jonain päivänä Autumn olisi vielä hänen oma hanimussukka. 

  

Sven vei Autumnin rannalle, jotta hän pääsisi esittelemään naiselle kokkaus- ja drinkkitaitojaan. Valkoruotsalainen oli Svenin vakiodrinkki. Sen hän osasi tehdä vaikka silmät kiinni ja vaikka hänen kätensä olisivat amputoitu. 

 

"Minä taidan olla rakastumassa sinuun Autumn" Sven tunnusti. Hänen silmissään vilisivät kultavuosipäivä, esikoisen ensiaskeleet ja suuret ruotsalaiset juhannushäät.

  

Auringonlaskun koittaessa Sven päätti yrittää onneaan. Hän lähestyi Autumnia, mutristi huulensa ja oli valmiina rakkauden ensisuudelmaan. Mutta mitä mitä. Autumn torjui miehen! Sveniltä tuli kyynel silmästä, sillä hän järkyttyi kieltäytymisestä. Eihän kukaan voisi vastustaa ruotsalaista charmia. 

 

"Sven, en vaan ole vielä valmis tähän. Anna minulle hetki aikaa sulatella tätä meidän juttuamme", Autumn sanoi Svenille ja oikein rutisti tätä. Sven pyyhki kyyneleensä, ja kysyi Autumnia luokseen yömyssylle. 

Suostuuko Autumn? Saako ruotsalainen suku jatkoa, ja miten käy Svenin unelmille?