Vihdoinkin Svea kasvoi nuoreksi aikuikseksi! Hänen elämäntavoitteensa on kerätä merenalainen maailma, joka sisältää 13 erilaista kalalajia. 

 

Kasvun myötä Svea päätti yrittää onneaan Samin kanssa. Hän soitti miehelle ja pyysi tätä kylään. 
"Muuttaisitko luokseni asumaan?", Svea kysyi, ja hänen onnekseen Sami suostui. 

 

Pari koki lämpimän ensisuudelman. Svean mahassa kihelmöi ja hän tunsi rakastuneensa. 

 

"Isä, Sami muuttaa nyt meille", Svea kertoi isälleen, ja pelkäsi kovasti miten hänen isänsä reagoisi.
"MITÄ, SINÄHÄN OLET VASTA 19 VUOTIAS, JA MIES MUUTTAA TÄNNE. Svea, olen hyvin pettynyt arviointikykyihisi", Sven tokaisi. Tämä vahingoitti hyvin pahasti heidän isä-tytär suhdetta. 

 

Koska suhde vaikutti vakaalta, Sami päätti pyytää naista tyttöystäväkseen. 
"Oi Sami", Svea vastasi. Ja rutisti miestä todella kovaa. Se oli rakkautta. 

 

Svea lainasi isältään salaa rahaa, ja hän ja Sami rakennuttivat heille ikioman makuuhuoneen, jossa he pääsivät toteuttamaan intohimojaan. Ovi oli tietenkin lukollinen, ettei Sven pääsisi yllättämään heitä. 

 

Samin elämäntavoite on osata soittaa kaikki kitarakappaleet, mitä musiikkikirjasta löytyy. Svea kannusti innolla miestään, ja oli kateellinen hänen elämäntavoitteelleen. 

"Mikä mies sä oikein oot ku et osaa kokata?" Sven kysyi Samilta, ja jatkoi: " Minun tyttäreni miehen on osattava kokata"

 

Päästäkseen appiukon ja samalla ruotsalaisuvun suosioon, Sami päätti mennä nettiin ja etsiä sieltä helppoja reseptejä, joilla hän voisi vakuuttaa Svenin kokkitaidoistaan. Ikävä kyllä tietokone hajosi, ja Samista ei sitten kehittynytkään huippukokkia. 

 

Kofeiinin voimalla Sami aloitti työt bisnesmiehenä. 

 

Myös Svea hankki osa-aika töitä naapuruston kaupasta. Hän meni myymään pyydystämiään kaloja sinne, kun kauppias tarjosi hänelle myös töitä. Nyt tulisi talouteen hyvin rahaa. 

Siivoton kuin siivoton, Sami nuoli salaa talon lautasia jotta saisi täytettyä vatsansa. Kokkaamisesta oli tullut Samille kammo, sillä  hän pelkäsi että nolaisi itsensä. 

 

Yhtenä iltana Sami vei Svean rannalle. Oli kaunis päivä, ja aurinko oli juuri korkeimmillaan kun Sami polvistui ja kaivoi taskustaan sormusrasian. 
"Svea, tuletko vaimokseni?" Sami kysyi.
"Tottakai rakkaani!", Svea vastasi ja suuteli miestä. 

 

Svea halusi viettää häät samaan syssyyn, sillä hän pelkäsi miten hänen isänsä suhtautuisi häihin ja Larssonin suvun uuteen tulokkaaseen. 

 

Onneksi Sven oli hyvin onneissaan tyttärensä ja Samin avioliitosta. Silti sulhanen olisi voinut olla toinen, mutta Svenille tärkeintä oli kuitenkin että Svea on onnellinen. 

 

Sami päätti alkaa ihan urakalla parantaa suhdettaan appiukkoonsa. He lähtivät yhdessä kuntoilemaan ja kopittelemaan. Kopittelu oli Svenille tuttu harrastus, ja niinpä hän rökittikin Samin mennen tullen.  Mutta heillä oli silti hauskaa yhdessä. 

 

Sveaa vaivasi pahoinvointi. Mistäköhän johtuu?

 

Sven sen kuin eteni urallaan viimeisinä elinpäivinä. Hänen tuntipalkkansa oli lähemmän 600 simeolenia tunnissa!

 

Kuten Svea epäilikin, hän oli vihdoinkin raskaana. Larssonin suku saisi siis jatkoa. Svea päätti ikuistaa onnensa tauluun, jonka hän laittaisi makuuhuoneen seinään, joka muistuttaisi häntä kaikesta hyvästä elämässään. 

 

Maha kasvoi ja kasvoi, ja pikkuiselle oli pakko rakentaa oma huone. Svea sisusti huoneen alusta loppuun asti, ja Sami kantoi tavarat sisään ja auttoi vaimoaan. 

 

H-hetki koitti kun Svean synnytys alkoi brunssin aikana. Hän soitti taksin ja se vei hänet sairaalaan synnyttämään. 

 

Työpäivän loputtua Sami juoksi sairaalaan kannustamaan ja tukemaan vaimoaan. Myös naapurit olivat tuleet seuraamaan Svean synnytystä, ja tietenkin ottamaan selvää kumpi putkahtaisi maailmaan, tyttö vai poika Larsson?

 

Maailmaan syntyi kaunis pikku tyttö, Ada Larsson. Svea päätti kunnioittaa ruotsalaista sukuaan, ja antoi tyttärelleen tämän tyypillisen ruotsalaisen nimen. Adan luonnepiirteiksi tulivat sohvaperuna ja herkkäuninen. 

 

Myös Sami perheihmisenä oli hyvin innoissaan tyttärestään. 
"Voi kultamussukka", Sami lässytti tyttärelleen. 

 

"Ihanaa lapsenlapsi! Adalle tulen opettamaan ne ruotsalaiset perinteet mitä en ehtinyt opettaa Svealle", Sven totesi.
"PERHANA, sinä et opeta minun tyttärelleni mitään. Svea saa päättää mitä perinteitä jatkaa, mutta sinä et!", Sami raivosi. Tästä syntyi kunnon riita appiukon ja Samin välille.  Kunnon kollitappelu. 

 

Kun Sami ruokki Adaa, hän haaveili suuresta perheestä, vaikka vanhuus olikin jo lyhyen ajan päässä. 

 

Svea haaveili siitä että hänen tyttärensä oppi ruotsalaiset ruuat. He katsoivat kolmestaan ruotsalaista kokkiohjelmaa "När ska vi kokka". Ehkä Adan päähän upposikin pari reseptiä. 

 

Sven ei enää ehtinyt ja jaksanut hoitaa puutarhaansa. Eihän hänen selkänsä kestäisi sitä kyykistelyä, joten Svea päätti ottaa hoidettavakseen puutarhan. Hän kasvatti paljon tomaatteja ja omenoita.

 

Kukaan ei elä ikuisesti, sen sai Svenkin huomata sillä viikatemies tuli ja haki hänet mukaansa. Svenin kuolema oli koko perheelle suuri järkytys, ja se teki heidät surullisiksi. 

Seuraavana päivänä sekä Sami että Svea istuivat hiljaa, eivätkä puhuneet toisilleen mitään. Sven oli kummallekin ollut tavalla tai toisella tärkeä ihminen. 

 

Illalla elämä sai kuitenkin jatkua, sillä Svea kasvoi aikuikseksi! Hän tunsi olonsa hyvin kypsäksi ja määrätietoiseksi. 

 

Myös Ada kasvoi.  Hän on aikalailla vanhempiensa geenien yhdistelmä. Ihon väri ja hiukset tietenkin isältään, mutta kasvoissa näkyy Svea. 

 

Oli tärkeää että Ada kokisi onnellisen lapsuuden, ja siitä Sami päätti pitää huolen. Hän opetti Adan puhumaan, soittamaan ksylifoonia ja kävelemäänkin. Siinä vasta tunnollinen isäukko.

Kunhan vain tunnollisuutta riittäisi jatkossakin, sillä Svea oli jälleen kerran raskaana! Uutinen oli oikea ilon uutinen koko perheelle. 

Ensiosassa nähdään lisää Adan kasvua, ja myös miten perhe tulee pärjäämään rahallisesti ilman Svenin tukea! Lue seuraava osa, ja kommentti saa pistää (: 

Sven osti palkankorotusrahoillaan rakkaalle tyttärelleen oman tietokoneen, että tämä pääsisi harjoittelemaan kirjoitustaitojaan. Svea halusi mielummin tietokoneen avulla saada uusia uusia kavereita ja ehkä löytää miehenkin siinä samalla.

 

Myös kokkaustaidot alkoivat parantua. Kohta ruotsalaiset pannakakat onnistuisivat!

 

Eräänä iltana Svea päätti lähteä pitämään hauskaa ja tuulettumaan. Kello oli jo kaksi yöllä, mutta Svea ei huomannut ajankulua. Hänellä oli hauskaa. 

 

Poliisi saapui keskuspuistoon.
"Neiti, kotiintulo aikasi on mennyt aikoja sitten. Minä vien nyt sinut kotiin. Millaiset vanhemmatkin sinulla oikein on kun päästävät sinut tähän aikaan pihalle", Poliisi torui. Ihan kaunis poliisi kyllä, perijäainesta. 

 

Sven oli hyvin vihainen tyttärelleen.
"Minä ostan sinulle tietokoneen ja kunnostan huonettasi, ja sinä teet tälläisiä temppuja! Tälläinen peli ei vetele!", Sven huusi Svealle. 

 

Siitä illasta lähtien Sven alkoi tarkkailemaan erityisen tarkasti tytärtään. Hän ei lähtenyt töihin ennen kuin oli nähnyt että tämä oli noussut koulubussiin. Mitä hänen isovanhempansa sanoisivat jos tietäisivät että kunnioitetussa suvussa oli kapinointia.

 

Töissä meni kuitenkin Svenillä hyvin. Hän kohotti kuntoaan ja hankki uusia tuttavuuksia, joiden avulla hän sai kuin saikin palkankorotuksen.

 

Illalla Sven kasvoi vanhukseksi. Hän tyytyi syömään valmiskakkua, ja oli onneissaan että kohta koittaisi eläkeaika. Silloin hän pääsisi opettelemaan lisää reseptejä ja ehkä kasvattamaan oma puutarhan.

 

Call of Duty oli Svenin lempipeli. Hän pelasi sitä aina iltaisin kun Svea oli mennyt nukkumaan. Peli suoraan sanottuna koukutti Svenin tietokoneeseen. 

 

Läksyjen teko oli Svean mielestä aika pyllystä. Ei mitään englantia tarvitse oppia. Kunhan ruotsin kielen osaa niin pärjää maailmassa. Svenin ruotsalaisuuden hehkuttaminen oli uponnut jo jonkin verran Sveankin päähän. 

 

"Jos kuntoilen paljon niin en saa sydän- tai verisuonitauteja", Sven ajatteli. Pyöräily oli Svenin yksi lempi ajanviettotavoista. Uusi pyörä voisi olla paikallaan ensi palkalla.

 

Svean ja Svenin ajatukset olivat kieltämättä eri maailmasta. Svea ajatteli hiuksiaan ja vaatteitaan, kun taas Sven rakasti kokkaamista. Onneksi kaupungin mummot auttoivat Sveniä pysymään sosiaalisena.

 

Svenin kävi tuuri työelämässä! Hän eteni armeija-alalla, mutta sai työtarjouksen lihansyöjäkasvien tutkijana, josta hän vielä saisi parempaa palkkaa. Ei ihme että vähän hymyilyttää.

 

Ensirakkaus kirpaisee, sen oppi Svea. Hän oli kuollakseen rakastunut luokkalaiseensa Jeremiaaseen, mutta poika ei osoittanut lämpenemisen merkkejä. Vihdoinkin kun Svea tunnusti pojalle tunteensa, niin poika vain nauroi hänelle päin naamaa.
"Minähän en ala seukkaa svedupellejen kaa", poika nauroi päin Svean naamaa. 

 

Svenin innostus tietokoneeseen ärsytti Sveaa. Hän ei päässyt enää ikinä koneelle, ja kun pääsi niin Sven oli pistänyt salasanat chattiin. Eihän koneella voinut enää tehdä mitään. Kannettava tietokone oli Svean unelma. 

 

Aamulla herääminen oli vain päivä päivältä vaikeampaa Svealle. Hän joutui aina juoksemaan bussiin, ja sitten oli hikiotsalla. Onneksi hänestä kohta kasvaisi nuori aikuinen, eikä tarvitsisi käydä koulua. 

 

Lihansyöjäkasvinkasvattaja-uran takia Sven pääsi toteuttamaan unelmansa. Hän päätti perustaa ikioman puutarhan. Omenapuu oli puutarhan ensimmäinen asukki. 

 

Sinä kesäisenä iltana Svea tapasi erikoisen miehen. Näkymättön miehen nimeltä Sami. Svea ihastui tähän aikuiseen mieheen, mutta mietti mitä isänsä sanoisi tästä erikoisesta miehestä. 

 

"Osaathan sinä kalastaa! Sukulaiseni (isäni) arvostaa sitä taitoa", Svea kysyi mieheltä.
"Kyllä sitä mutuja tulee usein kalasteltua", Sami vastasi. 

 

Suihku veteli viimeisiään, ja itse ruotsalainen tekniikkanero Sven ei saanut sitä korjattua. He joutuivat kutsumaan korjaajan, ja se oli Svenille suuri nöyryytys. Kuitenkin tämä korjaaja sopisi vielä joku päivä hyvin Larssonin sukuun. 

 

Svea jatkoi näkymättön miehen tapaamista, tietenkin isältään salaa. Hän oli korviaan myöten ihastunut tähän mieheen, ja toivoi kovasti että tällä miehellä olisi myös tunteita häntä kohtaan. 

Viimeisenä teiniyönään, Svea kutsui näkymättömän miehen luokseen, ja oikein rutisti tätä. "Minä välitän sinusta kovasti", Svea kuiskasi hänen korvaansa. Mies vain hymyili, iski silmäänsä ja käveli yön pimeyteen. 

Miten käy tämän rakkaustarinan? Ja millaiseksi aikuiseksi Svea kasvaa? Lue seuraava osa.
Kommenttia saa laittaa :--) 
 

Synnytys oli ollut liian rankka Autumnille. Hän oli nukkunut yön aikana pois. Sven oli nyt yksinhuoltaja. Häntä pelotti kovasti ajatus, ja mietti miten pärjäisisi lapsen kanssa. 

 

Sven kipitti taloon sisälle ja otti lapsen syliinsä ja rutisti tätä. Hän päätti antaa lapselle isomummonsa nimen, Svea. Lapsen nimi olisi siis Svea Larsson. " Minä pidän sinusta hyvää huolta min kärlek", Sven kuiskasi lapsen korvaan.  

 

Silloin kun Sven kerkesi hengähtää hetken hän päätti opetella lisää ruotsalaisia perinneruokia. Täytyisihän hänen pystyä opettamaan Svealle ruotsalaisia perinteitä, joiden avulla hän vielä hurmaisisi tulevan miehensä. Skånelainen spettekaka oli ruoka, joka Svean oli ehdottomasti osattava! 

 

Vaikka Sven kuinka rakasti tytärtään, hän inhosi ylikaiken vaippojen vaihtamista. Pelkkä kakan haju sai hänet juoksemaan vessanpöntölle kakomaan. Sven odotti innolla sitä aikaa kun Svea osaisi itse pitää huolta vessa-asioistaan.

 

Yksinhuoltajan elämä ei ollut mitään helpointa. Sven pelkäsi että masennus oli iskenyt häneen, sillä hän oli kovin surullinen. Mutta hän päätti piristyä, koska Svea ansaitsisi hyvän elämän ja rakastavan isän.  

 

Raha oli tiukilla, joten Sven päätti myydä parisängyn ja Autumnin tavaroita, kuten hänen upean pyöränsä. Rahaa tuli vähäsen, ja taloon saatiin tehtyä pieniä muutoksia. Sven oli hyvin tyytyväinen, että Svea saisi kasvaa kodikkaassa ruotsalaisessa kodissa. 

  

Kun yksinhuoltajan arkeen tottui, Sven oppi jopa nauttimaan siitä. Hänestä oli ihana siivota, kerätä roskia, tiskata ja pyyhkiä pölyjä. Tämä voi johtua kyllä siitäkin, että Sven ei ollut tavannut muita ihmisiä (naisia) sitten  Autumnin kuoleman. 

  

Svealle hän päätt iostaa hienon leluarkun, joka oli täynnä hienoja leluja ! Lisäksi Sven löysi ruotsalaiselta kirpputorilta hienot vaatteet, jotka olivat ennen kuulunut Göteborgin herttualle. Lisäksi talo sai uuden ilmeen, joka kuvasti enemmän Svenin käsitystä ruotslaisesta sisustuksesta. 

 

Vihdoinkin Svea kasvoi taaperoksi. Hänellä on ilmiselvä äitinsä suu, ja isänsä nenä, hiukset ja silmät. Oikea isintyttö hän. Sven oli ostanut samalta kirpputorilta myös Svealle hienot vaatteet. 

 

Leluarkku oli hyvä ostos, nimittäin Svea ihastui sen leluihin. Hän leikki aamuin ja illoin sen leluilla ja oli hyvin onnellinen. Tai ainakin vaikutti Svenin mielestä siltä. 

 

Sven halusi opettaa tyttärelleen sekä suomenkielen että ruotsinkielen taidot. Siinähän oli opetettavaa Svealle. Ensimmäinen ruotsalainen sana minkä Svea oppi oli kat. Suomalainen taas oli muna. Sven oli mahtava opettaja.  

 

Kun Svea tajusi että leluarkun sisälle pystyy menemään piiloon tuli siitä hänen piilopaikkansa. Sven ei ensiksi tajunnut tätä piiloa, ja pelkäsi että Svean olivat kidnapanneet ruotsalaisen monarkian kannattajat. Mutta onneksi niin ei ollut.

 

"Pomo hei, jag behöver nu palkatonta sairaslomaa", Sven soitti pomolleen. Hän nimittäin halusi seurata Sveaa, ja vielä opettaa hänet kävelemään ja käymään potalla. Tuota kaikkea hän ei pystyisi tekemään ja samalla käymään töissä, joten tämä olisi hyvä vaihtoehto. 

 

"Kultamussukka, kohta sinusta kasvaa jo iso tyttö!", Sven sanoi haikeana tyttärelleen. Svea vain pyöritteli silmiään, sillä hän oli hyvin innoissaan että kohta hän pääsisi kouluun opettelemaan laskemisen taidot ja miten kirjoitetaan. 

 

Sveasta kasvoi hyvin näpsäkkä neiti. Hänen luonteenpiirteensä ovat hyvä, kalannarraaja ja sikeäuninen! Eli melkein samanlainen kuin isänsä. Sven rakennutti Svealle oman pienen huoneen, jossa Svea saisi rauhassa viettää aikaansa. Halusihan Sven tyttärelleen vain parasta. 

 

Uuni oli pakko ostos. Kohta Sven taitaisi sushin ja ratatouillen, mitkä eivät olleet ruotsalaisia perinneruokia, mutta ne olivat hänen äitinsä vakioruokia, joten Sven halusi osata ne myös. Mutta nyt ensiksi juusto ja pasta saavat riittää. 

 

Joskus kun Svenillä oli tiukka paikka Svean kanssa, eikä tiennyt mitä pitäisi tehdä että ruotsalainen kasvatus tapahtuu, niin hänellä oli kirja tälläisiä tilanteita varten. Kirja neuvoi tilanteelle kuin tilanteellekin ratkaisun.

 

Tämän tilanteen ratkaisu oli viedä Svea kalaan, että hän oppisi perinteen ja että isä-tytär suhde kehittyisi vielä paremmaksi! Svea pyydysti 3 kalaa ja Sven 5 mutua. Hyvä ja tuottelias kalareissu kaikin osin.  

 

Sven lahjoitti yhden kaloistaan Svealle, jotta tyttö saisi ihka ensimmäisen oman lemmikin. Kultakala sai nimekseen Silvia, tyypillinen ruotsalainen nimi. 
"Kun saat lapsia, muista nimetä heidät ruotsalaisittain!", Sven opetti tyttärelleen. 

 

Oli vuorossa Svean ensimmäinen koulupäivä, jota hän oli odottanut innoissaan! Hänellä oli sinikeltaisit vihot ja kynät. Sven ei voinut juhlia tyttärensä kanssa tätä ilon hetkeä, sillä hän oli töissä tienaamassa rahaa. Mutta naapurin rouva otti tästä tilanteesta kuvan hänelle.

 

Svean ensimmäinen koulupäivä meni hyvin. Hän oppi pluslaskut ja miten kirjoitetaan aakkoset. Mutta koulu olikin tylsempää kuin hän oli kuvitellut. Ehkä hänen olisi pitänyt sittenkin mennä siihen ruotsinkieliseen yksityiskouluun. 

 

Menestyneen koulupäivän kunniaksi Sven oli ostanut tyttärelleen lahjaksi oman maalaritelineen ja taulun. Sekä tietenkin siihe kuuluvat värit ja ammattilaisen pensselit. Svea innostui kovasti tästä lahjasta, ja päätti jatkossakin panostaa kouluun. 

 

Myös Sven kokeili miten maalaaminen onnistuu. 

 

Vähennyslaskut tuottivat suuria ongelmia Svealle, joten Sven opetti tytärtään joka ilta. Vaikka hän ei itse mikään matikkanero ollutkaan, mutta hän halusi että Svea pärjäisi hyvin koulussa.

 

Ruotsalaiset kokkaustaidot pettivät Svenin! Syttyi suuri tulipalo, joka poltti hellan ja melkein myös Svean huoneen. Tämä järkytti heitä kumpaakin todella paljon. 

 

Tulipalon takia Svea missasi koulubussin ja joutui polkemaan naapurin Kallen pyörällä hikiotsassa kouluun, ettei vain myöhästyisi. Hän oli hyvin vihoissaan isälleen tästä tempauksesta. 

 

"Senkin sählä! Ne olohuoneen harmaat lattiat olivat arvokkaita, etkö sattumoisin muista!", Svea raivosi isälleen. 
"Kultapieni minä pesen ne monitehoaineella, niin ne ovat varmasti ehommat kuin uudet", Sven lupasi. Hän oikein säikähti tyttärensä aggressiivisuutta.

 

Svea päätti lähteä kaupungin leikkipuistoon viilentämään hermojaan. Laskettuaan 20 kertaa edes takaisin liukumäessä, hän oli ihan puhki, ja päätti lähteä kotiin valmistautumaan suurta hetkeään varten.

 

<

Nimittäin Svea kasvoi hyvin kauniiksi ruotsalaiseksi neitokaiseksi. Hänen mekkonsa oli äitinsä vanhoja nuoruudenmekkoja. Hän mielestään kunnioitti äitinsä muistoa pitämällä mekkoa. Hän sai perherakkauden vielä luonteenpiirteekseen.

 

Sven päätti aloittaa vielä viime hetkien kuntoilut ennen kuin hän vanhenisi. Ja tietenkin hän tulisi tarvitsemaan voimia pitäkseen Svean kurisssa nämä teinivuodet.

Miten käy Svenin vanhenemisen ja miten hän pärjää Svean kanssa!
Lue seuraava jakso, ja laita ihmeessa kommenttia :--) 

Autumn suostui kuin suostuikin Svenin luo yömyssylle. Sveniä vähän hävetti kun hänellä ei ollut tarjota naiselle kunnon ruokaa. Hänen kotinsa ei muutenkaan ollut ehkä mikään se hienoin.
 

Vaikka koti ei ollut kummoinen niin Autumn lankesi Sveniin. Hän otti Svenistä kiinni ja kuiskasi tämän korvaan "Minä olen valmis rakastumaan sinuun". Svenin kasvoille levisi hymy, joka pysyi hänen kasvoillaan koko illan ja yönkin. Tämä olisi se oikea.

 

Yön he vietti kiltisti yhdessä. Ei mitään tuhmuuksia, vaikka niistä Sven olikin unelmoinnut jo pitkään. Hänestä oli vain ihanaa että hänellä oli oma rakas. 

 

Samana päivänä kun Sven tuli töistä kotiin hän soitti Autumnille. Töissä hänellä oli kokoajan ollut hirveä ikävä rakastaan, ja hän oli miettinyt mitä hän tekee ja ikävöikö hänkin Sveniä. Nyt olisi se aika kun Sven kysyisi naiselta suuren kysymyksen. 
 
 

"Haluaisitko sinä Autumn muuttaa asumaan minun kanssani yhteen tähän vaatimattomaan ruotsalaiseen taloon?" Sven kysyi. Nainen oli hetken hiljaa, mutta nyökkäsi ja he suutelivat. Sven oli hyvin onneisaan, koska nyt hänen ruotsalainen linnansa saisi kodin hengettären! 

 

Autumnin suureksi unelmaksi paljastui että hänestä tulisi kuuluisa journalisti!  Toinen hänen ajatuksensa oli että Svenin ruotsalaiselle poikamiesboxille olisi tehtävä jotain. Sisustus oli järkyttävä, ja se että vessassa ei voisi käydä ilman että postinjakaja katselee vieressä. 

 

Autumn ryhtyi tuumasta toimeen. Hän muokkasi tonttia, vaihtoi itselleen sopivammat vaatteet ja kävi jopa sukulaistytöllään hiustenleikkuussa! Hänestä kuoriutui kaunis pizzalähetti. 

 

Ainoa suru mikä painoin Autumnin mieltä oli että hän ei ollut vielä saanut töitä unelmiensa uralla. Hän siivosi, tiskasi, maksoin Svenin RAHOILLA laskut ja luki lehteä päivät pitkät. Masennus oli lähellä. 

 

"Sven kulta, minä sain vihdoinkin töitä! Nyt pystyn maksamaan osani laskuista ja ruuasta!", Autumn kertoi hyvin onneissaan, mutta Sven ei kuullut sanaakaan. Hän oli perinyt isänsä huonon kuulon, eikä kuullut mitään. Hän keskittyi jäätelöön nimeltä Kalles sjams. 

 

Pizzatytön oli saatava liikuntaa, joten Sven osti naiselleen pyörän. Pyörä oli aivan mainio, siinä oli 4 vaihdetta, joista vaihteet 1-3 eivät toimineet, joten pyöräily otti paljon voimille. Ja kiloja tippui. 

 

Eräänä päivänä Sven ja Autumn päättivät lähteä lounaalle paikalliseen ravintolaan. Heille tuli hyvin hiljainen hetki, ja he miettivät. Puuttuiko heidän elämästään kenties jotain? Työ ei täyttänyt elämää tarpeeksi, ja suhteen ensihuumasta oli jo päästy. Heidän elämäänsä varjosti siis tyhjä aukko. 

 

Joten he päättivät täyttää sen aukon. Vauva. Se olisi ratkaisu. 

 

Samana talossa vieraili ilkeä murtovaras. Tosin Svenin mielestä seksikäs sellainen, joka sopisi hienosti hänen ruotsalaisiin sukujuuriinsa, kunhan sukulaisille ei kerrottaisi naikkosen ammatista. Sehän häpäisisi Larssonin hienon nimen. 

 

Sven päätti opettaa naiselleen ruotsalaisen harrastuksen, ja hänen lempiviihteensä. Kalastuksen. Sven sai 11 kalaa, kun taas Autumn tyytyi saappaaseen. Ehkä vielä joku päivä tämä ruotsalainen harrastus iskustuisi myös Autumnin päähän. 
 

 

Vihdoinkin Sven päätti aikuistua! Hänestä kasvoi aikuinen, ja hän tunsi itsensä yhtä komeaksi kuin nuorenakin. Autumn hurrasi miehelle taustalla ja odotti itse omia synttäreitään. 

 

Hän huomasi myös odottavansa jotain muuta, nimittäin heidän ensimmäistä yhteitä lastaan. Ruotsalainen sukupuu saisi jatkoa, eikä Larssonin nimi kuolisi vielä hetkeen! Autumn oli hyvin innoissaan. 

 

"Sinä et saa enää katsoa televisiota näin myöhää! Minä olen nyt raskaana, ja ansaitsen hyvän yön uneni", Autumn kertoi Svenille. Sven yritti peitellä ärtymystään, mutta rakkaansa takia hän oli valmis luopumaan jalkapallon MM-kisoista. 

 

Seuraavan päivän Autumn vai taputteli masuaan, ja mietti miten iso hänestä kasvaisikaan. Mutta samalla hän odotti innolla pikku nyyttiä saapuvaksi. Hänestä tulisi maailman paras äiti.

 

Kunto oli kuitenki pidettävä yllä, raskaana tai ei. Jos Autumn halusi hyväksi journalistiksi, hänellä oli oltava hyvä kunto että hän jaksaisi juosta uutisjuttujen perässä. 

 

Sven oli myös hyvin innoissaan naisensa raskaudesta. Hän oli päättänyt että opettaisi lapselleen ruotsalaiset tavat, sekä ruotsin kielen. Myös nimen hän oii jo ehtinyt miettiä valmiiksi. Autumnilta ei kysyttäisi mielipidettä nimiasiassa, eihän hän tiedä ruotsalaisia nimiä. 

 

Auringonlaskun koittaessa Sven ja Autumn päättivät viettää viimeisiä hetkiä kahdestaan. He kopittelivat ja pitivät hauskaa. Autumn hyppi oikein kunnolla, kunnes tunsi että kaikki ei ole hyvin. Hän oli pyörtyä kivusta ja juoksi nopeasti sisälle. 

 

Vauva teki tuloaan maailmaan. Autumn huusi ja huusi apua, mutta Sven seisoi taustalla eikä tiennyt miten auttaa vaimoaan. No, hän pyörtyi. Autumn itki ja rukoili Jumalalta, että antaisi lapsen elää, jos hän ei itse selviäisi tästä koettelemuksesta. 
 

 

Maailmaan syntyi kaunis tyttö. Vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen. Autumn tunsi tajuntansa heikkenevän. Hän katsoi lastaan, suuteli tätä otsalle ja laski lattialle. 

 

Tyttö jäi lattialle. Sven makasi pyörtyneenä lattialle, ja Autumn. Hän jäi elottomana makaamaan sänkyyn. 


Mitä Autumnille käy? Ja miten käy vastasyntyneen, ja minkä ruotsalaisen nimen hän saa? 

Legacyni aloittaja on Sven Larsson. Hän on ruotsalaisuuden perikuva. Svenin sukujuuret kantautuvat Ruotsiin, ja hän on päättänyt että kaikki hänen lapsensa ja lapsenlapsensa tulevat kantamaan ruotsalaista sukunimeään ja ruotsalaisia perinteitä. Hänen tavoitteensa on oppia kaikki kokkikirjan reseptit, huh huh.  

 

 

Ikävä kyllä ruotsalaiseen poikamiesboxiin Svenillä ei ollut  rahaa panostaa, hän oli hyvin nyreissään siitä. Mutta ehkä vielä joku päivä hänen talonsa näyttäisi Tukholman eliittitalolta! 

 

Sven mietti; " Mitäköhän sitä tekisi. Töitä ei ole, vatsa alkaa kohta pömpöttää ja tätä luukkua ei viitsi hirveen pitkään katsella". 

  

Mikä olisi parempi paikka kohentaa kuntoja ja tsiikailla tsirpukoita kuin naapuruston kuumin uima-allas! Ruotsalaisena rantaleijonana Sven tiesi että naiset eivät voisi millään vastustaa hänen 6-packia ja vaaleita rintakarvoja. Grr.

 

Ruotsalaiseen sukupuuhun sopivia naisia ei löytynyt uima-altaalta, mutta Sven tapasi armeijan miehen, joka kertoi että armeija on mahtava työpaikka, ja naiset. Naiset RAKASTAVAT armeijan komeita miehiä. 

 

Niinpä Sven liittyi armeijaan. Armeijan kurkkusalaattipuku korosti Svenin upeita piirteitä. Kyllä nyt olisi naisia tiedossa. 

  

Ruokaan Svenillä ei ollut varaa panostaa, hän joutui tyytymään hilloon ja leipään.  Svenin upea yöasu on ruotsalaista designeä, hänen äitinsä osti ne pojalleen tupaantulijaislahjaksi. Yötossupupujussit lämmittivät sekä Svenin jalkoja, että hänen mieltään. 

 

Sven oli saanut palkan, ja hän päätti tilata pizzaa. Pizza ehkä toisi hänellä ylimääräisiä kiloja, mutta parempi sekin kuin hillo ja leipä. 

 

Pizzan toimitti maailman kaunein pizzalähetti. Sven huokaisi ja ajatteli;" Jos tuo nainen lämpenee minuun, niin teen hänestä upean vaimon ja äidin" Lisäksi pizzalähetin geenit voisivat hyvinkin sopia ruotsalaiseen sukupuuhun. 

 

He tulivat juttuunkin mainiosti. Nainen ei osannut kokata, joten Sven pääsisi ehkä vielä näyttämään hänelle ruotsalaiset perinneruuat, ja nainen rakastuisi niihin ja samalla häneen. 

 

Sven ja tämä nainen, Autumn, juttelivat aina aamuun asti, kunnes Svenin piti lähteä töihin. Autumn oli nainen, joka sai ajan juoksemaan. 

 

Sven oli hyvin intohimoinen ruotsalainen. Yöllä, kun hän tuli töistä, hän näkisi rivoja unia hänestä ja Autumnista. Unessa oli piiska, käsiraudat ja Autumnilla oli jaloissaan 10 senttimetrin korkuiset korkokengät. 

  

Aina kun hän pizzaa söi, toi se mieleen lämpimän naisen. Nainen, joka ei osaa kokata, mutta varmasti osaa helliä. Jos mies kohtelee pizzapalaa noin hyvin, niin hänestä tulisi vielä hyvä mies ja isä. 

 

Aika kului hitaasti ilman Autumnia. Edes kalastus ei saanut Svenin ajatuksia pois hänestä. Kalastus oli Svenille tärkeä ruotsalainen perinne. Sen oli hänelle opettanut hänen oma isoisänsä Gustaa Tråv Larsson. 

 

Sven huomasi että naapuruston muut naiset katselivat häneen peräänsä. Kirjaimellisesti. Miesrukka alkoi ahdistua siitä, ja totesi että hänen tarvitsee saada nainen kotiinsa, niin hänen peräänsä ei enää kyyläisi koko naapurusto.

  

"Autumn hei, Sven tässä. Tulisitko käymään? Haluaisin nähdä sinut pitkästä aikaan, ja tutustua sinuun paremmin", Sven soitti. Hän halusi varmistua että Autumn olisi hänen elämänsä ykkösnainen. Ja että Autumn tuntisi samalla lailla hänestä. 

 

Kun Autumn saapui Svenin luo, he kävelivät toistensa luo, pysähtyivät, sulkivat silmänsä ja huokaisivat. Se oli ensirakkauden huokaisu. Sven oli siitä hetkestä lähtien sataprosenttisesti varma että jonain päivänä Autumn olisi vielä hänen oma hanimussukka. 

  

Sven vei Autumnin rannalle, jotta hän pääsisi esittelemään naiselle kokkaus- ja drinkkitaitojaan. Valkoruotsalainen oli Svenin vakiodrinkki. Sen hän osasi tehdä vaikka silmät kiinni ja vaikka hänen kätensä olisivat amputoitu. 

 

"Minä taidan olla rakastumassa sinuun Autumn" Sven tunnusti. Hänen silmissään vilisivät kultavuosipäivä, esikoisen ensiaskeleet ja suuret ruotsalaiset juhannushäät.

  

Auringonlaskun koittaessa Sven päätti yrittää onneaan. Hän lähestyi Autumnia, mutristi huulensa ja oli valmiina rakkauden ensisuudelmaan. Mutta mitä mitä. Autumn torjui miehen! Sveniltä tuli kyynel silmästä, sillä hän järkyttyi kieltäytymisestä. Eihän kukaan voisi vastustaa ruotsalaista charmia. 

 

"Sven, en vaan ole vielä valmis tähän. Anna minulle hetki aikaa sulatella tätä meidän juttuamme", Autumn sanoi Svenille ja oikein rutisti tätä. Sven pyyhki kyyneleensä, ja kysyi Autumnia luokseen yömyssylle. 

Suostuuko Autumn? Saako ruotsalainen suku jatkoa, ja miten käy Svenin unelmille?